Aupparin arkea Australiassa

Ajattelin nyt kirjotella mun arkirutiinia täällä perheessä, kun sitä pyydettiin. Työskentelen kolme päivää viikossa eli keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin (n.30-35h/viikko). Mulla on joka viikko neljä vapaapäivää (la, su, ma, ti) ja tämä sen takia, että jos haluan vaikka tehdä pitempiä reissuja Australian sisällä, niin sekin onnistuu, kun on aina pitkät viikonloput.

Finn on aina hoidossa keskiviikkoisin, joten silloin mulla on vain kaksoset, mutta  muina päivinä siis kaikki kolme monsteria.

Herään yleensä viiden aikoihin ja reippaina päivinä päiväni lähtee käyntiin treenillä. Tämän jälkeen alkaa työpäivä. Se alkaa noin seitsemän aikoihin aamulla kaksosten syötöllä ja vaatetuksella. Finn heräilee yleensä myöhemmin, sitten tehdään yhdessä aamupalaa ja hoidetaan muut aamutoimet. Tämän jälkeen kaksoset menevät unille ja herättyään he saavat aamupalan. Kaksosten aamupäikkäreiden aikaan Finn yleensä saa katsoa aamulastenohjelmia telkkarista.

Kaksosten aamupalan jälkeen tehdään kaikki yhdessä jotain hauskaa. Jos ilma ei ole liian kuuma, voidaan lähteä ulos kävelylle puistoon tai sitten leikitään takapihalla. Tämän jälkeen taas unet kaksosille ja Finnin on aika saada välipalaa(Morning tea). Tämän jälkeen kaksosten nukkuessa ollaan yleensä menty Finnin kanssa altaalle polskimaan. Kaksosten herättyä lounas syödään klo 12 yhdessä ja tämän jälkeen Finnillä on quiet time tunnin verran ja vietän aikaa kolmistaan kaksosten kanssa. 

Finnin herättyä on aika välipalalle (Afternoon tea) ja kaksoset menevät nokosille. Sitten on aika leikkiä Finnin kanssa kunnes Äiti K tai Äiti T tulee kotiin. Sitten illallisen valmistusta, vauvojen kylvettämistä ja muuta iltapuuhaa. Työpäivä päättyy äitien kotiintuloon, mutta yleensä jään vielä auttamaan.

Tämä rutiini on mielestäni hyvä ja joustava, jota muokataan tarpeen tullen, esimerkiksi nyt kun molemmat kaksosvauvat ovat sairaana.

En joudu huolehtimaan kotitöistä, sillä kadessa vahvassa ja lapsessa riittää kyllä hoitamista. Autan kuitenkin kaikessa silloin, kun minulla on siihen mahdollisuus.